Minua kiusaa kaiken aikaa erilainen tyhjän puhuminen asioista. Puhe, joka ei sisällä mitään oikeita ratkaisuesityksiä ja niiden ponnekasta eteenpäinvientiä. Kutsun sitä plöpötykseksi.
Vielä huolestuneempana seuraan sitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastuksen uudistuksessa sosiaalipalveluista ei edes plöpötetä. Lähes ainut toteamus on, että ”muistetaan nyt ne sosiaalipalvelutkin”.
Olen alkanut huomata, että syy hiljaisuudelle on asioiden vaikeus ja vieraus. Se, että asioita ei tunneta tarpeeksi, vaikka ollaan kovasti menossa niistä päättämään. Lääkärin kaikki tietää ja lääkärille pääsystä kaikki puhuu. Pääosin.
Hieman on keskusteluun noussut hoitajapula, joka kyllä koskettaa sosiaalipalveluitakin suurelta osin, hieman pelastuksen tilanne ja aavistuksen lastensuojelu. Vanhusten ja vammaisten palveluista en ole huomannut juuri minkäänlaista keskustelua, perhesosiaalityöstä tai päihdehoidosta, aikuissosiaalityöstä tai juuri mistään muustakaan tarpeellisesta. Lääkäriin on päästävä viikossa, siinä se SOTE-uudistus niinkö?
Kun maassa alun perin ruvettiin uudistusta tekemään, oli silloin ja on edelleen, kyse siitä, miten saamme alati kasvavat sosiaali- ja terveydenhuollon menot hallintaan niin, että niillä varoilla saadaan tarpeelliset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut turvattua mahdollisimman hyvin jokaiselle tarvitsijalle.
Vihdoin pääsemme asiaan. Sosiaalipalvelut, joista siis ei edes plöpötetä, on avainasemassa tässä tarinassa. Sosiaalipalvelut kuten esimerkiksi perhetyö, perhesosiaalityö, kuraattoripalvelut, vammaistyö, lastensuojelu, ikäihmisten palvelut tai aikuissosiaalityö.
Mikäli yllä juuri kuvaamani sosiaalipalvelut eivät ole saatavilla laadukkaasti ja oikea-aikaisesti, siis mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, on lasku kallis ja lankeaa maksettavaksi joka tapauksessa. Huomionarvoista on nimenomaan se, että sosiaalipalvelun saatuaan, ihminen ei välttämättä tarvitse esimerkiksi terveydenhuollon palveluita lainkaan, eikä ainakaan raskaita, pitkiä ja toistuvia palveluita.
Perheille kevyesti apua uupuneen arjen keskelle. Oireilevan lapsen perheelle moniammatillinen tuki. Toimeentulonsa yhtäkkiä menettäneelle aikuiselle tuki heti, ei vasta, kun masennus ja itsemurha on jo ovella. Vanhusten ja vammaisten hoiva pitää olla laadukasta ja paikkoja riittävästi. Ihmiset pysyvät terveempinä, kun heidän elämänlaatunsa on hyvää ja mielekästä.
Käännetään katse sinne minne pitää, jotta aitoja tekoja tapahtuu plöpötyksen sijaan. Vahvistetaan nyt kunnolla niitä palveluita ja erityisen tukevasti niitä sosiaalipalveluita.